XII - Kroatia, dubrovnik 22.8.2014
Bussi Dubrovnikiin lähtee 0945, vain 15min myöhässä. Kuljettaja ajaa kuin ralli kuski, mutta pysähtyy kesken kaiken hakemaan syötävää tienvarsi kioskista. Matka sujuu kuitenkin haipakkaan, kunnes ensimmäinen rajapyykki lähenee. Rajalle on yli kilometrin jono ja huokaisen tulevaa odottelua tuskastellen. Mutta paikallinen "Vatanen" ryöpäyttää sujuvasti bussin vastaantulijoiden kaistalle ja kiihdyttää jonon ohi reipasta 30-40km tuntivauhtia. Mutkaisella tiellä rupeaa jo hieman jännittämään ja matkustajat päästelevät epäuskoisia naurahduksia, taitaa moni olla vallan peloissaan.
Ihme kyllä, vastaan ei tule kuin 2 rauhallisesti köröttelevää henkilöautoa (paikallinen liikenne keskimäärin on todella vauhdikasta) ja pienten väistöoperaatioiden jälkeen kiilaa uusi ralli-idolini jonon kärkeen. Kieltämättä, aikamoista leikkiä kera ihmisiä täynnä olevan bussin. Toisaalta, ohi on erikoiskoe ja aikaa säästetty arviolta 2h.
Vaikka rajapyykiltä toiselle kestikin jonotella ja kokonais matka-aika nousi 3,5h saakka.
Dubrovnikin pääbussiasema on ruuhkainen ja helteessä on kiva tuskastella, ensin rahanvaihtopisteessä ja sen jälkeen bussilippuluukulla. Ostan seuraavalle päivälle kuljetuksen kentälle ja päivälipun paikallisbusseihin. Siitä pikapikaa n.5min kävely varaamaani Anchi guesthouse-hostelliin, jossa erittäin avulias vanhempi rouva sopertaa huonoa englantia ja kertoo kaiken välttämättömän mitä tarvitsen tietää ja paljon sen päälle. Hintalaatu-suhde on paikassa kohdallaan. Sijainti on mainio ja hinta 20€ yö jne. Huonona puolena on ettei paikassa ole lukittavaa kaappia, tosin ei häiritse minua.
Hyppään bussiin, joka on niin täynnä ettei enempää mahdu sisälle, kirjaimellisesti. Nuori englantilais-neito painaudutetaan iholleni tungoksessa ja suomalaisittain tilanne olisi kaiketi kiusaannuttava. "Let's sweat together" hän naureskelee, kun molempien käsivarsien hikinorot yhdistyvät, hassua & likaista yhtä aikaa.
Dubrovnikin vanhan kaupungin linnoitus on valtava. Suomen turunlinna ja vastaavat, ovat kuin kesämökkejä tämän rinnalla. Ja ei ihme, sen sisällä on iso kaupunki.
Maksan 100 kunan riistohinnan muureilla kävelystä, maisemat on jylhät ja upeat, mutta puolen kierroksen jälkeen yritetään rahastaa toista mokomaa ja silloin sanon heippa.
Kiertelen ja kaartelen katuja, perus settiä sinänsä, on kaiken näköistä nähtävää ja ihmeteltävää; pirun torjunta bunkkereita riittää ja museo tai galleriakin on melkein joka kulmassa.
Hintataso alkaa tosin lähestyä suomea tässä linnassa. Eikä ihme, väkeä on tuhottomasti ja väitän että normaalia enemmän heti 'Games of thrones'-sarjan ilmestymisen jälkeen (ko. linnake näkyy siis sarjassa enemmän, kuin vähemmän)
Vuorille vie 100 kunan hintainen vaijerirata, sen päällä olisi tarjolla mahtavat maisemat ja ravintola (tod.näk. kohtuu hintainen, köh), mutta päivän ruuhkan takia jätän väliin ja illalla en enää kerkeä/jaksa.
Kevyttä lounasta pikku sivukujan ravintolassa, jonka löydän välteltyäni pääkatujen ihmissokkeloita. Yritän löytää joitain tuliaisia, en jaksa perus krääsää ostella.
Täälläkin on saman ongelma kuin Montenegron rysissä, puljua löytyy, mutta kaikissa on samat keittiömagneetit myynnissä (en tahdo, en osta) - pinssin olisin ostanut ystävältäni lainaamaan rinkkaan, mutta sellaista käsitettä ei täältäkään löydy ja posliinilautasta (niitä riittää) ei viitsi reppuun kiinnitellä.
Ohwell, yksi olut alueen pubissa ja uusi taistelu suunnitelma -> ei tuliaisia, muah, eli lentokentältä nameja ja voitto kotiin!
Paluumatka hostellille alkaa iloisesti, kuski nappaa lippuni ja rypistettyään sen palloksi heittää ulos ikkunasta (jotenkin naurattaa, kaverin virne ja työskentely tekniikka on jotenkin tutun oloista). Minulle myyty kokopäivän lippu oli ilmeisesti vain tunnin tiketti. 15 kunaa lisää koneeseen ja matka jatkuu..
Illemmalla palaan kuitenkin "kylille" ja kaupungin nähtävyys ruuhka kuoriutuu illan ehostukseen - ravintoloiden edustoille ilmestyy läjäpäin pöytiä ja kynttilöitä. Kulmauksiin esiintyjiä ja useisiin kuppiloihin artisteja (himoitsen pääsyä paikan oikeaan ulkoilma konserttiin, mutta pelkkä vilkaisu rappusia kiipeäviin juppeihin ajaa allekirjoittaneen pimeämmille kujille). Hämärtyessään kaupunki kuitenkin herää eloon. Nautiskelen illallista sivukujahkolla olevassa 'Storia' ravintolassa (ja syön reissun toisen ja elämäni parhaan pizzan) ja lähestyvillä oleva kitaristi rämpyttelee ruokailijoita hellivillä soundeilla.
Kupu täynnä siirryn eräänlaiselle klubiaukiolle, jossa yhden baarin edustalla soittaa täysimittainen jazz-bändi, toisen edessä groove/funk dj ja kolmannen luona puikottaa rokkilevyjä toinen tiskijukka. Aukiolla on äkkiseltään laskettuna 6 erillaista kippolaa. Valitsen paikkani about kioskien keskeltä ja saan nauttia kaikista tarjolla olevista äänistä.
Kylä on täysi ja niin minäkin, suunnistan pian kohti bussiasemaa ja hostellia.
Viimeinen yö on ikävän tuskainen, yläpunkassa pyörivä aussi korisee, kuin kuolemaa tehden ja uni pysyy kadoksissa.
Haahuilijan yhteenlaskemaa:
Montenegro (ja ripaus Kroatiaa):
+mahtavat maisemat
+hintataso (paitsi Dubrovnikin vanha kaupunki)
+ystävälliset ihmiset
+paljon nähtävää, laidasta laitaan
+ruoka (edullista, mutta hyvää)
+ilmasto (välimeren lämpö hivelee)
+huoleton ilmapiiri on tarttuvaa
-maisemat on upeita, mutta rappuset ja korkeuserot ei ole heikko kuntoisille
-itämaailman turistien alias veli venäläisten osuus on jäätävä
-ilmasto, kuumuus ei sovi kaikille
-liikenne, vauhdit on kovia ja tiet kapeita
-huoleton ilmapiiri tekee sen että aikataulut on vähän "niin ja näin"
Vaikka länsimaiden turismi ei selkeästi ole vielä täysin löytänyt Montenegroa (Kroatian hieman paremmin), on molempiin maihin annettava alekirjoittaneelta iso plussa.
Vaikka ei reppureissailua harrastaisikaan, niin suomessakin on alueen potentiaaleihin havahduttu ja useampikin matkatoimisto järjestää kumpaankin maahan matkoja.
Eikä suotta, oli matkan muoto mikä tahansa, niin esimerkiksi Montenegrosta löytyy jokaiselle jotakin.
Nyt, suomessa on kiva olla. Starbucksista ostettu 4,90€ latte kotimatkalle heräämistä varten lentää roskiin. "Ei juomia bussiin." Onpas rentouttavaa palata kotiin..
Noh, kuulokkeissa soi: Bullet for my vallentine - Hearts burst into fire.
Ja haahuilija kiittää, kumartaa ja lippavinossa viipottaa kohti uusia seikkailuja. Tataa!
No comments:
Post a Comment