Taas on aika föönata turkki rintakehästä ja valmistautua laittamaan reppu selkään. Levottomat jalat olisivat taasen suuntaamassa kohti luxemburgia ja rakkaan ystävän päänmenoksi suunniteltuja yllätys syntymäpäiviä. Kekkereitä, joita olin innolla odottanut, mutta viimepäiviin asti luullut joutumaan jättämään ne väliin. Toisen ystäväni tarjottua yllättäen jokeri-korttilla mahdollisuuden osallistua, oli lentokin varattuna alta aikayksikön.
Ja sitten tuli vastaan se kuuluisa Mutta. Eikä taatusti viimeinen, jos allekirjoittaneen karman ottaa huomioon..
Niinpä kaikki alkoi vyöryä Ahaa-elämyksestä noin viikkoa ennen H-hetkeä. Tajuntaani valahti sumea muistikuva parin kuukauden takaisesta tärpättiviikosta ja sen seurauksena kadonneesta passista. Mutta ei hätiämitiä, poliisin sivuilta varailemaan maanantaiksi aikaa lupapalveluun. Ja sunnuntain Hemma Beast-konsertin (aivan timanttinen pumppu muuten) jälkeen uusimaan passikuvaa - ei ihan niiin freesinä. Sen jälkeen on poliisilaitoksen pasilan palvelupisteessä tunnelmaa, väkeä on kuin pipoa ja pipo alkaa kiristämään nopeasti, kun huomaan varanneeni aikani kuukauden päähän. Noin 2h istuttuani, nyt vuoronumeron kanssa, luovutan. Siinä ajassa 4-5 ihmistä on päässyt tiskille ja 20 olisi vielä ennen minua, mutta työtkin kutsuvat, vaikka niin hirmu kivaa onkin jonotella. Päätän tulla roikkumaan oven kahvaan seuraavana aamuna jo ennen avaamista. Ja toivoen saavani pikapassin ajoissa, koska häthätää kasaamani pennoset eivät riittäisi kalliimpaan ja nopeammin valmistuvaan express-versioon.
Henkinen valmistautuminen matkaani jatkuu sillä välin ja arvon hieman aikataulujani. Tarkoitus olisi liidellä Klm:llä amsterdamin kautta luxiin ja sieltä bussilla keskustaan. Ja koska muu yllätyspoppoo lentelee perille aikaisemmalla koneella, niin olen elävänä lisäyllätyksenä tulossa perästä päin. Lähtökohtaisesti mietin vain, että kuinka löydän heidät paikanpäältä. Puhelimeni saldo on hupenemassa tyhjyyksiin ennen reissua ja persaukinen kun ei sitä tankkaile. Noh, jos ilmaista wifiä ei sieltä heti löydy, niin kaitpa sitä hyödynnetään viestittelyyn Aku Ankasta opittuja savumerkkitaitoja..
Seuraavana aamuna reippailen aiottua myöhemmin laitokselle ja 5 minuuttia avaamisen jälkeen on edelleni eksynyt vain 17:ta muuta. Reilu 2h myöhemmin on pikapassi kuitenkin tulilla ja mies tyytyväinen. Varsinkin kun 2-3 päivän ilmoitettu toimitusaika kutistuu yllättäen yhteen päivään, 3h tilaamisen jälkeen saan tekstiviestin, että raja-aapinen on noudettavissa. Rok.
Syvä huokaus syntyy ison perkeleen kera torstaina, kun työpäivän jälkeen pysähdyn limonadille. Tarkoitus on välipysäkin jälkeen matkata kotiin pyykin pesuun jne. Valmistautua matkaan siis. Avaan limpparin ääressä sähköpostini ja ison ärräpäänkautta lyön lasin pöytään ja suuntaan ulos puhaltamaan. S-postiin on tullut iloinen ilmoitus mahdollisuudesta lähtöselvitykseen sähköisesti. Nanosekunnissa juoksee pari ajatusta korvienvälissä, mm: "aaa, joo, pitääkin tehdä check-in. Tuleepas Klm:llä ajoissa ko. mahdollisuus. Ei! Kyllä? Voi paska.."
Olin siis hätäpäissäni ostanut lähdön perjantaille, en lauantaille..
Noh, luuria käteen ja selvittelemään.
Perjantain työpäivän saan puristettua 3h mittaiseksi, iso kiitos siitä työtovereilleni! Ja ystävä syöttää tililleni dataa hotellimaksua varten. Kaikki siis järjestyy jotenkuten, mutta ei ilman että pääkopan paineventtiileiden sietokykyä olisi testattu kunnolla taasen. Koputtelen varmuuden vuoksi puuta kaikilla rystysilläni, että tämä oli tässä ja karma jättäisi oman osuutensa hoitamatta. Itse kun olen hoitanut senkin roolin tälläkertaa ihan yhtä hyvin.
"Suoraan hotelliin, et liiku mihinkään ja et törmää synttärisankariin perillä! - on ystävän ohjeistus ennen lähtöä. Noh, ei niin paska säkä voi käydä? Varsinkaan kun näillä pennosilla ei pahemmin itseä viihdytetä.
Perjantai
Edellinen yö menee syystä & toisesta vähillä unilla ja huomaan koomanneeni töihin, niin että matkatavarat ja passikin on mukana. Ihmeiden aika ei ole ohi. 3 tuntia töitä, kevyttä näljäilyä hyvin tehdystä varauksesta ja bussi nro 519 kaartaa kohti lentokenttää. Pelkillä käsimatkatavaroilla matkustaessa (kuten yleensä teen) on lähtöselvittely haipakkaa turvatarkastuksineen ja uhraan kolikoita Oak Barreliin. Yksi maljahan se vuoden ensimmäisen ja viimeisen lomantyngän eteen on nostettava. Klm ponkaisee taivaalle aikataulussa ja 45min ennen laskeutumista herään napakkaan iskuun olkapäässäni. Ilmeisesti ensimmäinen lento meni kuorsatessa englantilaismummon kainalossa, kunnes hän kyllästyi pohjolan karvaiseen läheisyyteen. Mene ja tiedä, mutta iloseen virnistykseeni sain vastauksena tuiman tuijotuksen. Amsterdamissa seuraava lähtö viivästyy tunnilla, mutta musiikkia kuunnellessa ja candy crushia pelatessa aika menee, nyt levänneeltä, suht nopsaan.
Luxemburgin tonteilla on lämpöä +/- 30 astetta ja bussin rytyyttäessä keskustaan sen tosiaan huomaa. Majoitun rautatieaseman välittömään läheisyyteen, Empire hotelliin.
Patsastelen toistatuntia kaduilla, löydän avonaisen kioskin tapaisen ja kevyen iltapalan kanssa kurvailen takaisin kohti majoitusta. En törmää yllättäen ystävääni (Kiitos karma), mutta sivukautta hotellia kohti kiilalaillessa pariin narkkariin kylläkin. Jonkin tyttöbaarin porttikongissa istuskelee 3 miestä, joista 2 tuikuttaa keskittyneesti käsivarsiinsa. Kolmas nousee seisomaan kävellessäni ohi ja tuijottaa, hmm, ei niin iloisesti perääni. Jalan tahti nousee hieman ja hieman hämmentyneenä kurvailen hotelliini. Ensimmäistä kertaa sitä näkee moista tapahtuvan alkuillasta, ulkona ja vilkkaasti liikennöidyn kadun vieressä..
Noh, eväitä koneeseen, unta kuulaan ja seuraavan päivänä rok rok + yllätyys! :)
-KooPee
