Kreeta, sinnepäin ja ehkä takaisinkin part II

18.9 tiistai ilta

Maria saapuu Beer o'clockiin

ja kuulumisten, sekä neuvoa antavien jälkeen kruisailemme jalkaisin pitkin Iraklionin katuja. Hän ostelee kohtuullisen satsin paikallisia mausteita suomen tuttavallemme ja minä seuraan perässä, kuin hai laivaa. Tepastelu siirtyy kioskin kautta meren äärelle ja siellä sijaitsevalle valtavan pitkälle aallonmurtajalle.

 Pienen ninja-warrior kiipeilyn jälkeen istummekin sen harjalla ja ihmettelemme merenpärskeitä, laskevaa aurinkoa

ja nostamme maljaa Kreikalle, lomalle ja toisillemme. Maisema on kaunis ja arjen huolet aloittavat valumisen välimeren tuuleen.

Auringon päätettyä retkensä, jalat läpsyttelevät paikalliseen 'Jail house rock' luolaan, joka gumma gumma on kodikas, kuin mikä 😋 Tosin sitä ennen aikasta monta kierrosta siellä täällä sopivaa kioskia ensin etsittyämme. Sieltä takaisin muutamalle Beer o'clockiin, jonka oluet todellakin ovat laadukkaita (ja linjat puhtaita, mikä ei selkeästi ole itsestään selvää),

mutta jostain syystä heidän linjauksessa on vain oluet ja ruoka, ei väkevät..

Alkaa kuitenkin hiukoa ja gyron metsästys käynnistyy. Erillaisten mutkien kautta istahdamme vapauden aukiolle ja mösjöö korkkaa gyro-neitsyytensä. Hyvveehän se on, mutta parempaa on tulossa, tiedän sen!
Pötsit ravittuina saatan Marian bussille ja tapojeni mukaan kävelen ajatuksissa puolisen kilometriä ohi hostellista.

18.9 keskiviikko

Intra Myros Boutique ei ole huono hostelli, eikä varsinkaan kallis. Kohdalle osuu kuitenkin asukkaiden massamuutto sisään ja ulos, kuorsaava yläpetiläinen ja teinien kikattava skootteri-disko ikkunan ulkopuolella, joten herään äärimmäisen reippaana hyvin nukutun yön jälkeen. 

Reippailen siis lisää ja tallustelen hyvissä ajoin bussiasemalle, joka on mielestäni hyvin piilotettuna kadun varteen, joten ihan mukavaa tietää etukäteen minne on menossa. Muki sosasolaa ja maukas lihapiiras taittaa hienosti alkavaa matkaa. Edessä on n.45min matka tyhjässä bussissa, joka täyttyy kiertelevien katujen kanssa ääriään myöten. Mutta perille päästään, kuten aina ja Hersonisson on saapunut elämääni.

Ruuhkainen ja kapea pääkatu, joka on täynnä kojua kojun perään on muistutus siitä, että olen saapunut suosittuun kohteeseen. Onneksi on jo alkanut off-season ja väkeä on vain paljon.

Adamakis on hotellini, lähellä pysäkkiä ja sanalla sanottuna kodikas kuin fuufaa! Kreikkalaisittain sinertävä, mahtava asiakaspalvelu (ja rikas kun olen, niin halpa) + nopsasti tutustun kioskin vetäjään ja selviää hänen kummallinen intohimo päästä suomeen, koska meillä on kylmä haha.

Rinkka jää hotelliin, kuten päivän hikoilut suihkun lattialle. Lukitsen viehättävän Kreetalaisen huoneeni ja suunnistan kaffelaan, josta ystäväni Marian kanssa ponnistamme rannalle. Mukaan tarttuu uusi tuttavuus, cafe fredo eli jääespresso, mikä on uskomattoman hyvää kofeinistille lämmössä. Matkaa on hieman, mutta on mahtavuutta tulla syrjäisemmälle rannalle isommista turisti aallokoista. Jalat hiekassa ja pää välillä suolavedessä kelluen puhkumme rentoutta.

Kroppani ottaa ensimmäiset osumat auringon värikuula-aseesta ja matka kohti ihon rapujuhlia on alkanut.

 Hersonisson antaa kuvia kauneudestaan ja laineiden kuohunta soittaa rauhoittavaa sinfoniaansa. Ja aaah, taas sielu lepää hieman paremmin!

Jossain vaiheessa aika on menettänyt merkityksensä, hotellihuoneen jääkaappi on täyttynyt tarpeellisista ja kummallinen, lähes unohtunut hienous, nimeltään päiväunet on astunut kuvioihin. 

Herään 90' luvun rockin jumputukseen naapuri huoneesta. Korkkaan oluen ja savukkeen jälkeen kiikutan itseni ulos.
Pienen puuhapussin kanssa on kiva rahtautua laiturin kautta Iraklionia huomattavasti pienemmälle aallonmurtajalle, kiivetä sen päälle ja parantaa Marian kanssa maailmaa.

Maapallon hieman tervehdyttyä, on kohteena Med

, jossa rannan kupeessa lyö mojitot rintakehään ja seuraan liittyy Sabina, sekä Evi. Mikäs on miehen ollessa, kun kolme viehättävää neitoa pitää seuraa ja jossain vaiheessa siirrymme murkinoimaan M dellis:iin.

Paikka on huokea ja ruoka pirun hyvää (kokeilen paikka uskollisesti useammankin kerran reissun edetessä). Kaikki puhuvat sujuvaa engelskaa ja keskustelut heiluvat arjesta historiaan, eli setämiäs on iloinen, kunnes reissun rähjäännyttämyys vie ajallaan takaisin hotellille. Siellä parin oluen, kuntorullien ja maiseman ihannointien jälkeen taipuu pää tyynylle mukavasti.

19.9 torstai

Aamu alkaa auringolla. Ensin ihmetellään Marian raskaana olevaa ystävää Vikiä, joka viimeisilään puhkuu lämmössä, syödään pientä purtavaa Hollywoodissa, ostetaan pyyhettä ja lipokkaita ja muuta helvetin hienoa 😁 Tällä kertaa matkataan isommalle turistirannalla, josta lihamassojen keskeltä löytyy meillekkin paikka. Pari jääfrappea (ehkä olusen tynkäkin) ja suolainen kelluminen lisää ihon läikittymistä ja aaaaah, niin ihanaa rentoutumista.

Pikku päikkärit jälleen ja mitäpä muuta sanomaan, kuin aika on tico ticon!
Tai noh, ensin nautitaan kofeiinia ja makeuksia Savoidakiksessa

ja piru ku on hyvvee, vaikka normaalisti kakkuja en pahemmin pureskelekkaan.

Onneksi olemme molemmat mielikuvitusrikkaita tänään ja suuntaamme irkkubaariin, nimeltään Shenannigans. 

Noh, ihan on kiva paikka ja mädämellä tuttuja töissä, niin mikäs siinä on rakennella värisuoraa pöydälle.

Viereen parkkeeraa pari saksalaista turistia ja ostaa pöytäänsä tornin sex on the beachia (tai jotain vastaavaa alkoholipitoista mehupaskaa) ja tutustumme heihin. Kaksikko on lähdössä 3h päästä kentälle ja koska voimme, niin nostamme muutamia maljoja heidän reissunsa kunniaksi (ja ehkä vähän kruunuksi tornin päälle).

Because we can. 

Pubissa soi kunnon old school rock ja tunnelma on huisi! Työnnän yhden kännisen englantilais kantturan pois, esittämällä olevani naimisissa, kun ei muuten suostu uskomaan (eikä oikein silloinkaan) ja nopsasti on viisarit pyörähtäneet pikkutunneille. Hattua saksalaisille, jos koneeseen pääsivät ja lipan nosto Shenannigansille, kivaa oli! Ja reissun ensimmäinen huppeli on hoidettu pois jaloista.

(Ja jostai kumman syystä ei hotellin ovet meinaa aueta edes avaimilla..)

Kreeta, sinneppäin ja ehkä takaisinkin part I

16.9-17.9.2018 sunnuntai/maanantai

Loma alkaa, vaikka toisin voisi luulla, niin A:lla.

Tovin arvottuani pakkaamisen tärkeyttä vai aakkosia - päätän aloittaa siis alusta, eli iltakouluun ja roskapankin kautta historiaan. Ja sen suurempia sunnuntaita ihmettelemättä, alkaa matka kohti Kreetaa rinkka selässä, ilman 100% varmuutta sen sisällöstä. Perinteitä kunnioittaen..

Helsinki-Vantaan lentokenttä on suurta juhlaa ja reissun budjettiin mahtuu 1 kpl olutta hintaan 10,40€, mikä on tietysti mukavaa, kun saavun alueelle kerrankin hyvissä ajoin ja sen kunniaksi on lähtevä kone 45min myöhässä. Noh, loma on loma, vaikka sitten kentällä hengaillessa.

Matka Ateenaan odottelemaan konetta Heraklioniin on myös suurta juhlaa, koska koneessa tarjoillaan ainoastaan mehua, limpparia ja kahvia. Miksi? Ei voi tietää, mutta harmittaa hieman. Ateenan kentällä korjaan kuitenkin tilanteen paskimman makuisella hanaoluelle sitten kiljun keksimisen, mutta ei sekään haittaa, matkustamisen kepeys on asettunut 82 kiloiseen valtakuntaani ja henkinen suoli tyhjenee huokaus huokaukselta.

Pomppaan yhtä holittomalla koneella Heraklioniin, mikä siis ei enää haittaa. Varsinkaan otettuani vastaan Kreetan lempeän keskiyön ilmaston, jonka turvin marssin palttiarallaa 1.5km Evans-nimiseen hostelliin.

Siellä väsähtänyt virkailija ponnistaa soffalta kuittamaan mösjöölle huoneen, ulkoterassille oluen ja hetken rupattelun jälkeen kantaa pöytään lisempää, sekä rakia. Saan kuulla tarinaa hänen tulevista häistään, johon treenataan, että voi tiputella silloin viskipullon. Tuleva anoppi kuulemma vaatinut viimetteen päälle perinteiset kirkkohäät ja sitähän tämä sulho ei aio selvinpäin sietää.

Ilta etenee muutaman tunnin. Vanhempi pariskunta kävelee sisälle ja hetken kuluttua alistetumpi versio palaa ulos parin olutpullon kanssa ja ojentaa ne minulle. Vaimo ei kuulemma anna juoda ja näytin janoiselta. Ja vaikka hostellin pitäjäkin ihmettelee pyörteellä toimivaa kurkkuani, niin enpä stressaa. Jano on. Mutta sitä sen suurempaa tarinaa aiheuttamatta katoan huoneeseeni ja annan ylilentävien koneiden tuudittaa uneen. Onhan päivä vielä huomennakin!

18.9.2018 tiistai

Ripustaudun puhtaisiin vaatteisiin, lähes vettä valuttaneesta suihkusta ja pusken rinkka selässä Kreetan aurinkoon ja marssin kohti seuraavaa hostellia.
Parin kilometrin matka taittuu verkkaisesti kapeilla kaduilla. Välillä väistellään parkkeerattuja menopelejä, ohi kulkijoita ja vauhdikkaasti viilettävää liikennettä, joka selkeästi kulkee ns. oman käden oikeudella.
Eritoten jään ihmettelemään eläkeiän saavuttanutta pappaa, joka kurvailee skootterilla kypärä kädessä, puhuen puhelimeen ja samalla raapien jalkaa. Aikamoista etten sanoisi ja aikamoinen katujen haukka, kun hengissä vielä oli. Aika lailla tosin samantapaista näyttää olevan liikkuminen ikään ja sukupuoleen katsomatta. Eräskin rouva kurvaili pää ulkona auton sivuikkunasta, koska tuulilasi oli rikki..

Harmittaa hieman, kun muistan vasta myöhemmin, että puhelimessani olisi tosiaan kamera 😄

Intra Muros Boutique Hostel löytyy puolen päivän aikaan. Check-in vasta kahdelta ja paikka yli bookattu, mutta saan 2€ alennusta ja kaksi olutta, koska suostun vaihtamaan parvekettomaan dormitorioon. Mikäs siinä, yhden yön kuitenkin vain täällä ja enpä sitä hostelliin tullut viettämäänkään.

Dallailen pitkin Heraklionin katuja. Joka paikassa rehottaa ränsistyminen, vaikka historian voikin aistia. Lienee Kreikan taloustilanne talojen huonoon kuntoon, mutta kauneuttakin löytyy paljon. Edelleenkin kamera on kadoksissa kännykän sisällä.

Vedän siksakkia pitkin katuja, käyn satamassa ja muuta diibadaabaa, kunnes äkillinen onttous pakottaa aamupalalle. En jaksa arpoa, vaan otan turistiansan torin laidalta. Paikallinen perus kusivesi saa karjalankin tuntumaan Jumalten nektarilta, mutta pöperölautaselle (täysin mielikuvituksettomasti tilattu clubsandwich) on hyvää, annos on iso ja napakka kuppi espressoa kruunaa aikaa. Ihmisen on hyvä olla ja ihmetellä toisia sellaisia.

Eritoten sydäntä lämmittää ja vieno hymy rakentuu parran ylle, kun viereisessä pöydässä kolme hopeahiuksista naista rupattelee keskenään. Yllättäen heidän keskuudessaan syntyy vilskettä ja he alkavat ehostella pikapikaa toisiaan. Ohi taapertaa kolme hopeakettua ja naiset aloittavat iloisen flirttailun, johon miespuoliset vastaavat ilolla. Kuinka mahtavaa! Oletettavasti viatonta flirttiä ja kaikki osanottajat ovat silminnähden ryhdikkäämpinä, sekä iloa pirskahdellen jatkavat päiväänsä. Toivoa siis on haha.

Tepastelen päiväunille (milloin lienee viimeksi) ja uusin voimin kylille. Löydän huisin oluttuvan, Beer o'clockin, mikä on täynnä erikoisoluita ja eritoten paikallisia. Kuppi kahvia, lasi mokkaa ja pari tupakkia, kun odottelen ystävän saapumista. Life is good!

-KooPee