Montenegro,6-7pv, Budva

XI - 18.8.2014 Montenegro, Budva

Budvalla on pitkä rantaviiva ja vanhankaupungin viereen on rakennettu laituri, jossa toinen toistaan isompi ja kalliimpi jahti kelluu vierekkäin. Niiden vieressä pienemmät veneet kilpailevat turistien suosiosta, tarjoamalla nähtävyys ja kalastusretkiä jne. Mukana on jopa pintasukellusvene.

Veneiden vierestä jatkuu uimarantaa kaukaisuuteen. Rannan vierustan kävelykatu on täynnä ravintoloita, baareja ja krääsän myyjiä. Siellä täällä näkyy turisteille tarjottavien elämysten kauppaajia. 

Ja niitä riittää! 

Nimitäin kadut ja rannat ovat yhtä vellovaa ihmismassaa. Joka puolella marssii punertuvia ihoja ja setämies hieman ahdistuu. Toki kauniita vartaloita näkyy joka puolella ja jokaiseen makuun, mutta tässä rytäkässä lisään vauhtia ja sukellan vanhan kaupungin sokkeloihin.

Kaupungissa kadut poukkoilevat ja kujat ovat kapeita, niinkuin tätä sarjaa olevissa kaupungeissa on tapana, mutta vanha kaupunki on pian koluttu. Katujen linjat ja alueen koko yleensäkkin, tekee sen ettei eksymään pahemmin pääse. Pientä liikettä ja ravintelia on joka kolossa ja väen paljoudessa se on jopa turhauttavaa.

Yksi venäläisturisti repii olkalaukkuani nykien. Luulen pääseväni testaamaan tietokonepeleistä opittua karateani (hyvä ik+, bruce lee ja mortal kombat..), mutta kolhon näköinen mies pyytelee venäjäksi anteeksi ja osoittelee vierellään kävelevää naista ja hänen käsilaukkuaan. Nyökkään ymmärtäväisesti ja suoristan omaa "mänbägiäni" (kai hän oli riuhtomassa emäntäänsä eteenpäin kojujen luota tai jotain) - siirryn kuitenkin varmuuden vuoksi ninja-moodiin ja tarkkailen ympäristöäni nyt kotkan katseella.

Vanhassa kaupungissa ei todellakaan ole mitään vikaa. Hinnat ovat yllättävän kohtuullisia tällaiseen turisti ansaan ja ruokakin osoittautui, ainakin minun kohdallani, maukkaaksi. 

Poikkeuksellisesti täältä löytyy myös pari pubia, mitä ei Kotorissa varsinaisesti ole. Edellä mainitusta kaupungista kuitenkin pidin enemmän sen intiimiyden takia ja Budvan versio on jotenkin köyhempi kopio arkkitehtuurisesti edelliseen verrattuna. Mutta tänään näin, huomenna toisin. Illan disco helvettiä odotellessa.

Hämärän laskeutussa syttyy joka puolelle valot ja niiden loisteessa näkee kuinka suuressa turisti rysässä onkaan. Eikä siinä mitään, tämä sankari ei ole shoppailemassa, eikä hankkimassa rantakännejä - jos olisi niin täällä olo olisi kuin thaimaan markkinoilla, missä muzakki soi, valot vilkkuu ja krääsä vaihtaa omistajaa.

Sanotaanko näin, että (pahoittelut Montenegrolaisille etukäteen) jos ottaa asenteen missä on vierailemassa venäjällä, niin asia ei häiritse yhtään, kuin se että yrität luovia turistina Budvassa, missä paikallisetkin häviävät heidän sekaan. 

Toisaalta myös, täällä ei kuulu joka kulmassa huonolla aksentilla "Hei, suomipoika, peeerkäle, tule tanne" - astelen ilman ennakkoluuloja sinne tänne ja lähinnä huvitun, kun myyjät tai tarjoilijat joutuvatkin puhumaan englantia. Ja ihan hyvin se täälläkin luonnistuu.

X - 18-19.8.2014 Budva

Istuskelen vanhan kaupungin kapakissa ja hengittelen ulkoilman lämpöä hetkeksi pois, rannalla kävelyn kärventämänä on kuuma ja jano.

Höpisen niitä näitä ja saan kuppilasta mukaani kirjan luettavaksi (koska sellaista olin menossa ostamaan muutenkin), joten jään vielä oluelle ja hetken päästä pöydällä on kolme mukia paikallista paloviinaa, Rakijaa (päärynän, hunajan ja jonkun minulle tuntemattoman paikallisen hedelmän makuisia), aikamoista eli mel costa-tärpättiä, mutta hyvät naurut neiti saa irvistelystäni.

Ja tovin rupattelun jälkeen sovimme illaksi tärskyt. Hän lupaa lähteä näyttämään paikan missä kuulee live-musiikkia (siis muuta kuin rannan junpjunpjunputusta) - karvaturpakin osaa esittää viatonta ja neidin ohjeet ko. paikan sijainnista menevät mukamas ohi, korkealta ja kovaa. Haha, noh c'est la vie, mutta tuurini tuntien tämäkin menee todennäköisesti puihin.

Matka jatkuu alueen supermarkettiin ja kohti kokkailun ihmeellistä maailmaan. Nälkä ja väsymys iskee, raihnaisen koneen rattaat huutaa hoosiannaa, liekkö alitajunta huomaamassa että mies on tosiaan vapaalla..

Seuraavan päivän vietän rannalla ja rannan alueella kävellen. Vanhan kaupungin takaa löytyy hieno, kivetty kalliopolku. Se kiertelee ihastustattavaan salmeen, jossa on hieno rantahiekka ja läjä turisteja pokkouilemassa eestaas. Silti, mielestäni tämä on Bodvan paras ranta ja illan lähestyessä ei lainkaan liian täynnä.

Salmesta poistuessani pysähdyn hienon patsaan ääreen, joka esittää tanssivaa naista. Paikallinen turisti hieroo kylmän neidin intiimejä paikkoja ja hänen toverinsa napsii kuvia innokkasti.

Myöhemmin kuulin, että paikallisen legendan mukaan, patsaan paikkoja hinkkaaminen vaikuttaa hyvää onnea tuottavasti. Noh, onhan sitä intiimipaikkojen hieronnalla joskus sellainen vaikutus..

Bussi lähtee rytyyttämään kohti zabljakkia klo 0845 ja hyvällä tuurilla matka kestää vain 3-3,5h. Tarkoitus olisi seikkailla 'Mustalle vuorelle',  joten lasi paikallista valkoviiniä ja aaatuutilullaa.