VI - 15.8 Kotor, ilta
Istuskelin ehkä liian pitkää iltaa, ehkä, toisaalta sen arvoista. Sähkökatkokset piinasivat kaupunkia, mutta hostellissa oli tunnelmaa. Olutta ja karmean makuista punaviiniä bosniasta. Mukana oli 3 englannista, 2 saksasta, 1 alaskasta, prahasta, sarajevosta, serbiasta ja uudesta seelannista.
Tarina liikkui menneistä ja tulevista matkoista, alkoholin ja politiikan kautta tatuointeihin ja aina suomeen asti. Kotimaani tuntui kiinnostavan taas kaikkia ja paljon. Kuten sauna sen kaikissa muodoissa (ja ooooh, kyllä, siellä käydään alasti yksin ja yhdessä jne). Suomalaisten naisten kauneus (+"blondius" ^^), maan kalleus ja sen päättömät rajoitukset jne. Jopa persuista oli kuultu prahassa ja serbi ihmetteli tom of finland postimerkkejä.
Hostelleissa yksinkertaisesti vain on tunnelmaa, välitöntä sellaista ja ihmisiin tutustuu helposti.
Ja jokainen pärjää omalla kielitaidollaan. "Practical english Abu" henkisiä riittää, mutta sillä ei ole merkitystä. Keskustella voi vaikka ele kielellä, eikä kukaan tuomitse.
Mutta karvaturvasta tuli kuitenkin tänään moottoriturpa. Jotkut on tämänkin ihmeen nähneet eli allekirjoittanutta ei saa tietyn pisteen jälkeen hiljaiseksi.
Lopulta, esiteltyäni rappusista yleisölle pantomiimia avantouimisesta havahdun ja siirryn kuuntelemaan live-muzakkia ulkoilma ravinteliin. Aikaa herätykseen tässä vaiheessa 5h ja kohteena kosket, mutta väsyneenä vesi vain piristää eikö?
VII - 16.8 Montenegro, piva-joki
Klo 0800 Kotorista starttaava pikkubussi noin 3h yöunien jälkeen tuntuu raskaalta, puoliksi torkun ja puoliksi tuijotan tyhjyyteen, kun köröttelemme arviolta 3,5h Bosnian ja Montenegron välissä virtaavalle joelle.
70€ arvoinen jokipujottelu pitää sisällään matkat, aamiaisen, lounaan ja tietenkin varusteiden kera kastumisen koskissa. Tyhjään vatsaan tarjoillaan paikallista teetä, leipää, juustoa ja erillaisia kinkun tapaisia - tämän jälkeen napsitaan varusteet kassiin ja pakkaudutaan pakettivankkuriin.
Meitä on autossa 12 ja tunnelma on kohtuu tiivis. Kottero pomppii hurjaa vauhtia alas mutkittelevaa hiekkatietä. Mukana oleva lapsikatras naureskelee karvaturrille ja irvistelen takaisin. Kaikkien hymy hyytyy kuitenkin pikkuhiljaa, kun renkailla varusteltu ruostekasa suoltaa sisälle pakokaasuja kovimmissa jarrutuksissa ja vastaan ryömii autoa auton perään.
Laskeuduttuamme kosken yläjuoksulle, olo on kuin partioleirillä. Väkeä on aivan käsittämätön määrä. Lasken ainakin viisikymmentä venettä ja keskimäärin jokaisessa on arviolta 10 melojaa. Ja siitä viidestä sadasta on varmaankin 480 venäläistä, noh "high season", ei auta itkut..
Venäläisyyden huomaa myös siinä, että heidän veneensä on lastattu alkoholilla. Erääseen paattiin laskin kannettavan 6 x 6:n tölkin pahvilaatikkoa. Itse unohdin unen pöpperössä ottaa mukaan edes vettä, tosin sen päällähän sitä pian kellutaan.
Tunnin odottelun jälkeen alkaa pinna kiehua, venäläisiä lastataan kumiveneisiin tasaiseen tahtiin ja tönitään kohti virtaa. Kukaan ei noteeraa meidän venäläisetöntä ryhmää, ennenkuin mukana oleva espanjalaismies käy ärisemässä ja pian olemmekin kellumassa.
Joki on kaunis. Vesi on kirkasta, kuin kotimaan raanasta valutettuna ja se hohtaa vihreänsinisissä sävyissä. Ei aikaakaan kun tupsahdamme ensimmäiseen koskeen ja näppärästi valittu keulapaikka tuo ensimmäisen tulikasteen. Virta on raikasta, todella raikasta, mutta virkistää mukavasti ja ilon kiljahdukset kaikuvat kaikista veneistä.
Tosin lähempänä puoliväliä on monessa paatissa päässyt oluthissi yläkertaan ja venäläiset mekastavat oikein kunnolla. Välillä lauletaan, tiputaan veneestä, mennään vesisotaa toisten kanssa jne. Sinänsä harmitonta, mutta maisemat ovat niin upeita ettei huvittaisi keskittyä mekastuksiin.
Joki kiemurtelee vuorten välissä, toisella puolella Bosnia ja toisella Montenegro. Koski koskelta etenemme ja muutamaa taukoa lukuunottamatta aika lentää (tai siis purjehtii) siivillä. Noin 15km ja 2,5-3h myöhemmin tulemme perille ja täytän koneiston etukäteen valitsemallani kala lounaalla, lihakeitolla ja salaatilla.
Kaiken kaikkiaan hieno matka, kaljakellunnasta huolimatta.
Suosittelen.
Suosittelen ottamaan mukaan myös: pyyhkeen, aurinkorasvaa, uikkarit, juotavaa, veden pitävän pussukan kameralle. Itsehän unohdin unenpöpperössä nämä kaikki, yllätys..
Nyt, viimeistä iltaa Kotorissa viettämässä. Istun pikkukujien välissä olevalla 'Kissojen aukiolla', josta kaupunki on saanut epävirallisen lempinimensä ja logonsa.
Paikallinen eläkepumppu raaputtele soittimistaan tunnelmaa ja minä maistelen viiniä. Huomenna kohti Budvaa, joka tiettävästi on aivan turvoksissa turisteja tähän aikaan vuodesta, mutta kait sinne yksi renttu viellä sekaan mahtuu.
VIII - 17.8.2014 Budva
3,50€ bussilipusta Kotorista Budvaan ja 1€ rinkasta ruumaan.
Auto on täysi, mutta ilmastoitu. Hieman yli puolentunnin matkan jälkeen jarrut kirskuvat bussiasemalle ja seisoskelen niinsanotusti Budvassa. Toimimaton puhelimeni ei anna gps-tietoja, joten lähden tallustelemaan muuten vain.
Vaikka suunnat on mielestäni lataamissani ohjeissa selkeät, niin majoitusta ei meinaa löytyä millään. Montenegrossa yleisestikkään ei pidetä katujen nimiä kovinkaan esillä, vaikeuttaa suunnistamista aikalailla.
Noh, kiertelen maisemia, aikaa on ja pelkästään sisään bookkaus on vasta parin tunnin päästä.
Venäläisiä virtaa joka suuntaan, aurinko porottaa, mutta Budvan ympärillä olevilla vuorilla roikkuu yötäkin mustempia pilviä. Ajatus majapaikan löytämisestä tuleekin ajankohtaisemmaksi, joten pysähdyn virvokkeille ja lainaan kioskin wifiä.
Karttapalvelu osoittaa että olen melkein hostellin vieressä, mutta virkistyttyänikään sitä ei meinaa löytyä. Mutta ei kysyvä tieltä eksy ja kolmas vastaantulija opastaa erään kujan päähän, missä hostellini onkin.
The Littlest Hobo, hieman hippityylinenkin useampi kerroksinen talo erään kujan päässä. Natasha, omistajatar opastaa rinkkani huoneeseen ja tönäisee käteeni oluen. Näytin kuulemma tarvitsevani sitä. Ja sen jälkeen juttu luistaakin iloisesti. Neiti polttelee tosin aromatisoitua savukettaan, liekkö siinä syy. Samapa tuo, olo on kotoisa, olut on kylmää ja odottelen myrskyn alkamista.
No comments:
Post a Comment