V - Montenegro, Kotor, 15.8.2014
Klo 1401 portaat vuorille ja lauluna raikaa Red hot chili peppers - Higher ground, ainoa jonka pystyn kuuntelemaan, sillä termostaatti näyttää 39 astetta ja laput korvilla ei sitä helpota.
Edessä on noin 1350 rappusta, 1200m matkaa ja päätepysäkki sijaitsee 260m korkeudessa meren pinnasta.
Kysymys kuuluukin miksi? Miksi helvetissä kiipeäisin korkeuksiin tässä helteessä ja vielä pitkin kiikeriä rappusten tapaisia?
Noh, kai sitä pitää olla vähän tyhmä, vähän turisti ja enemmän jääräpää ja siksi polvet rutisten päätin äheltää ylöspäin.
Sisäänpääsy taipaleelle on 3€ ja sillä saa mukaan pikku pamfletin kertomaan linnoituksesta. Mutta ennen lähtölaukausta kävin tankkaamassa koneen täyteen hiilareita ja kuuntelin 'Mon ami' nimisessä wiiniravintolassa kauniin naisen laulua (ah, taas oli mies polvillaan) ja hain pari putelia juotavaa (vettä) nousua varten.
Turistia virtaa ylös ja alas, askeltaminen on raskasta ja vastaantulevilta tulee sääliviä katseita (tai helpotuksen huokauksia oman reissun lähestyessä loppuaan). Pidän taukoja tasaiseen tahtiin vaikka virtaa on, kiipeäminen liian rivakasti voi kostautua ja pumpussa jyskää vielä pari tummaa laageria edelliseltä illalta.
Silti. Noin kolmas osan jälkeen hieman vituttaa. Ohitseni juoksee! ruskea ryppyinen rusina, jonka päiväys on pitkälti yli 50v. Siis mitä helvettiä?! Papparainen punnertaa vielä yläpuolellani pikku linnoituksen tasanteella ja jatkaa hölkkää muina miehinä (olisin ottanut kuvan Kotorin Lasse Virenistä, mutta kaveri oli turha nopea ja minä liian hämmentynyt)
Noh, aikaa on, voin rötvätä vielä ainakin 10v ja tulla sitten juoksemaan portaita näemmä..
Noin tunnin uuvuttavan kiipeämisen jälkeen huipulla tuulee ja olo on kuin voittajalla. Maisemat on upeat ja istuskelen korkeuksissa pitkän tovin, hah, nautin koko rahan edestä. Jossain määkii lammas tai vastaava, mihin lie kiven koloon jumiutuneena - en näe, vaikka kuinka tihrustan. Tosin punertuva kananliha kinnaa jopa näkökykyä, vaikka nestettä oli mukana (ja sitä myydään matkan varrella 1-2€ kiskuri hintaan monessa kohtaan), niin aurinko rasvahan on vain nörteille.
Maisemia katsellessa herää kysymys, miksi moinen linnoitus on rakennettu? Jos karvaturpa olisi Kotoria tullut valloittamaan ja pikku kaarnapurrellaan seilannut muureille ja katsellut korkeuksiin, niin siinä olisi ryöstetty kylä ja jätetty sotapojat vuorille ihmettelemään. Nooh, maisemat on kyllä upeita.
Laskeutuminen käy verkkaisesti, askelta varoen, lipokkaat ei ole parhaita kiipeily kenkiä tiedoksenne.
Alhaalla, noin kahden tunnin jälkeen, marssin virvokkeille. Askellus on kuin trampoliinilla kävellessä, nilkat tärisee ja mies vuotaa turkkinsa läpi. Jazzi-kioskin tarjoilija arvaa tilauksen ulkoa, kappas, lisään siihen vain cola-juomaa ja suunnittelen seuraavaa seikkailua, joka vie kohti Montenegron koskia.
Huomenna katsotaan kuinka hyvin rintakarvat kelluu paikallisten jokien kuohuissa, haha, mikä siinä nyt voisi mennä vikaan?
No comments:
Post a Comment