XI - Montenegro, Herceg-Novi 19-21.8.2014
Alkaahan se Aku Ankan tuuri nostaa taas päätään.
Kampean aamusta rappusia ja taitan melkein nilkkani. Puolessa välissä kävelyä bussiasemalle päätän kääntyä takaisin hostellille. Jos hakisi latauksessa olevan puhelimensa. Marssittuani asemalle takaisin, on päivän ainut bussi 'mustille vuorille' peruutettu. Varaan paikan kuitenkin Herceg-Noviin, kaippa sielläkin jotain kivaa on ja kahvilan wifiä lainattuani varaan määränpäähän myös huoneen.
Vajaan tunnin kuluttua saapuu terminaaliin parhaat päivänsä nähnyt ja pyhällä hengellä kulkeva bussintapainen. 6€ matkalipun kanssa pääsen viettämään noin 2,5h matkaani seisomalla käytävällä siitä noin puolet.
Oujee, kiristää.
Varsinkin ruuhkauduttuamme pitkähköön tunneliin ja jo tutuksi tulleet pakokaasun huurut leijailevat auton ilmanvaihtoon. Istumaan päästyäni, takapenkin pikkumuksu mässyttää suu avoinna sipsejä, rynkyttää istuintani ja vieressäni istuva vanhempi nainen käryää vahvasti balsamointi aineelta - tervetuloa päänsärky! - mainitsinko, että kiristää?
Pikkuhiljaa herätessä tulee mieleen myös ajatus, että alkuperäiseen kohteeseen olisi voinut, mahdollisesti, päästä jostain toisesta kaupungista. Myöhemmin tämä osoittautuukin todeksi. Vuorilta varaamani hostelliin olisi päässyt Podgorikasta, pääkaupungista.
Noh, sinne meni 28€, että sillä lailla..
Toisaalta matka sinne olisi kestänyt 3-5h, joten positivisesti ajatellen on Herceg-Novi huomattavasti lähempänä Kroatian rajaa. Vuorilta sinne olisi pojottanut 6-12h (täysin riippuen liikenteestä jne)
Onnekseni olen ajatuksissani haahuilija. Missaan poukkoilevista kaduista juuri sen mistä olisin päässyt huoneeseeni lepäämään. Etukäteen tallentamastani kartan tapaisesta huomaan oikoreitin ja sitä kohti siis. Enpä tullut ajatelleeksi, että oikoreitille pitäisi päästä alueen "moottoritien" yli ja ruuhkaisimpaan aikaan päivästä. Joten oikominen muuttuu kiertämiseksi ja kuinka mieli lepääkään..
Eikä iltakaan ole poissa kommelluksista, mutta ei niistä sen enempää.
Vaikka vakaasti päätän haudata pääni tyynyn alle, niin alkaa suihkun ja nokosten jälkeen kiinnostamaan alueen vanha kaupunki ja ranta. Alueen poukamaa on kuvailtu yhdeksi maailman kauneimmista ja kaunis se todellakin on!
Rantaviivaa kiertää kilometritolkulla leveä ja valaistu kävelykatu. Kiipeän kaupungin muureille, dallailen sinne tänne ja illan hämärtyessä läpsyttelen aallomurtajalle. Siellä, murtajan päädyssä olevan ravintolan kattoterassilla, merituulen vienosti puhaltaessa, mieli lepää.
Seuraava päivä menee hieman sumussa. Liekkö syynä budvassa kärventynyt selkä vai edellisen päivän jatkuvat vastoinkäymiset, mutta voimat on hieman vähissä (valitettavasti rannallekkaan ei voi selän takia mennä ja haluamalleni nähtävyys retkelle ei ollut tilaa)
Mukavaa silti. Rappusten kanssakin pärjää paremmin, onhan tässä muutamasta tuhannesta kokemuksia. Pällistelen kirkot ja sen sellaiset, leikin kunnon turistia ja chillailen paikallisella kiireettömällä tavalla. I love it!
Kaupunkia voi suositella kaikille rappusia pelkäämättömille. Suuri shoppailu keskus se ei ole, mutta putiikkeja löytyy täältäkin. Ravintoloita on paljon, ruoka hyvää ja edullista ja kaikennäköistä kirkkoa ja kivenlohkaretta on vaikka muille jakaa. Lisäksi alueella on paljon nähtävyysreissujen tarjoajia (tosin myös Budvassa ja Kotorissa).
Pelkä lahden näkeminen ilta valaistuksessa on jo käymisen arvoista!
Mutta, aamulla kohti Kroatiaa ja Dubrovnikia.
No comments:
Post a Comment