Ilman sen kummoisempia kommelluksia ampaisee taivaalle Air Balticin bombardier-potkuri kone ja saan seurakseni parrakkaan miehen, joka selvästi yrittää saada keuhkonsa ulos suun kautta. Onneksi isommaksi harmiksi ei jää kuin mahdolliset #ebola#flunssa#hyppykuume#muutpöpöt, jotka leijuvat lähes rään muodossa ympärilläni. Edellisen yön kevyet unet ja valitettava pako peiton alta otetaan vastaan nokosilla koneessa ja yskänvastaisella hevillä - Stam1na ftw!
Riika-Frankfurt
Bombardier pöläyttää Riikan pulpettiin ja kipittelen ilman valokuvia toiseen samanlaiseen, joka poksauttaa paskanhajuisena kohti frankfurttia. Jokainen kuvitelkoon mielessään kevyen pierunkäryn useamman tunnin putkeen..
Hakkaan aivoihini lisää unta 6€ valkoviini töräyksellä ja niskat jumissa nostan päätäni 30min ennen laskeutumista.
Frankfurt-Luxemburg
Frankfurtin päälentokenttä on hieman ristiriitainen. Tavallaan jopa kliinisen siisti ja muka selkeä, mutta saksalainen järjestelmällisyys ei ihan iske ko. tallaajaan. Tosin, asiaan varmasti vaikuttaa se että en ole jatkamassa matkaani lentäen. Ja tovin ajan en edes tiedä matkaanko minnekkään, koska jatkoyhteys lippua en omista luxemburgiin. En edes peukalokyydillä tässä vaiheessa.
Mutta "äläppä mittää" sano ja sanoinkin. Tossut vievät kentän infopisteeseen, jossa palvelu on vähintääkin kyseenalaista. 'Paskaakos tuut tänne, mun työ päivää häiritsemään' asenteen läpi saan epämääräisiä suuntimia: "Tosta ja vasemmalle'. Mikäs siinä jos oltaisiin perähikiän kentällä, jossa on vain kaksi ovea, ulos ja sisään, mutta tässä kioskissa on jo lääniä mitä ravailla.
Saan lentokentän netin rekisteröityä puhelimeen ja selailen itselleni bussilipun luxemburgiin. Etsin 'tosta ja vasemmalle' olevan oven ja seison kurjana räntäsateessa, toivoen että itse etsimäni pysäkki on oikea. Eipä aikaakaan kun kohdalle pysähtyy onnikka ja reippaasti hampaat kalisten kysyn, erittäin viiksekkäältä kuljettajalta, olenko oikeassa bussissa. Vajaa 75-100m bussin liikuttua, työntää viiksimies setämiehen ulos ja rinkkakädessä ihmettelen "mitä vittua?"
Jokusen tovin jälkeen saapuu toinen massakuljetin ja hieman epäröiden kampean sinnekkin sisälle. Tosin tämä kuljettaja puhuu hieman englantia ja olen melko varma että kyseessä on oikea auto. Henkisesti valmistaudun kuitenkin telemark-alastuloon, jos edellinen yritys toistuisikin.
Mutta eipä siinä, taivas suoltaa märkää paskaa, tiet ovat täynnä autoja, mutta bussissa on sentään oma wifi, joten voin lukea vaikka feissarimokia. Avanti! Etiäpäin.
Luxemburg
Vaikka taivas raiskaa sateella ja maan kattaa pimeys, niin saavuttua Luxiin ja ystäväpariskunnan poimittua luokseen; on olo messevä, kupu täyttyy käsittämättömän kuohkeista ja hyvistä kotiburgereista, paikallisesta pehmeästä kuohuviinistä (oluista jne) ja ihmisen on taas hyvä olla.
No comments:
Post a Comment